KTP – Vihreävalkoinen ekosysteemi
Kotka on Suomen urheilukartalla erikoinen kaupunki. Toisin kuin melkein kaikkialla muualla, jääkiekko ei ole ykköslaji. Kesällä pelataan jalkapalloa, talvella koripalloa. Molempia hallitsee KTP, tosin naisten koripallon valtikkaa pitää nykyään Karhulan Peli-Karhut.
Kotkan Työväen Palloilijat perustettiin 1927, kun Riennon johtokunta ei antanut jalkapalloilijoille matkarahaa Mikkeliin. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja Axel Andersson oli 1918 tuomittu valtiorikosoikeudessa kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Jotain perin kotkalaista on siinä, että vain vuoden pestin jälkeen Andersson savustettiin ulos, kun hän oli satamalakossa päätynyt ”herrojen puolelle”. Myöhemmin pääsi kunniapuheenjohtajaksi.
Jalkapallo ja koripallo eivät tulleet Kotkaan vahingossa, vaan samalla tavoin kuin jazz: laivojen mukana. Andersson toi pelivälineitä Englannista, koripallon toi Nils Fabricius, joka tuli syksyllä 1938 opettajaksi Kymin yhteiskouluun.
KTP otti koripallon ohjelmaansa 1945. Ensimmäinen jenkkivahvistus oli Wayne Kemp, mutta vävypojaksi jäi Larry Pounds. Vuosia myöhemmin, kun miehet vaihtuivat tiuhempaan, New Yorkissa jo kyseltiin, että ”ai siä oot vasta menossa, miä kerkesin jo tulla poiskii”.
Itse en ole koskaan tuntenut itseäni niin pienikokoiseksi kuin juuttuessani Larryn ja nuorempien tornien väliin Höyrypanimon baaritiskillä KTP:n 80-vuotisjuhlissa vuonna 2007.
Baaritiskeistä puhuen Kotkasta löytyy helposti tuhat kaveria, jotka ovat istuneet Arto Tolsan kanssa iltaa Palskissa. On kulttuuriteko, että Urheilukeskuksen jalkapallokenttä on nimetty Kotkan kuuluisimman jalkapalloilijan eikä alati vaihtuvan sponsorin mukaan.
Teemu Pukki ei ole enää kaukana Tolsan perässä, maaotteluiden määrässä hän on jo pyyhkäissyt ohikin. Voisiko uusi aurinkokatsomo saada nimekseen Teemu Pukki Stand? Vai säilyttääkö innokkaimpien kannattajien suosima katsomo epävirallisen kunnianimensä Ossi Kumpu Standina? Ossi Kumpu ei ollut jalkapallosankari vaan elämässään Tolsan tavoin alamäkeen luisunut entinen merimies, jolla oli ikioma tunnuslause: KTP on rautaa.
Tampereen ylipistossa opin, että Kotka oli Suomen lehdistön kummajainen, koska siellä oli työväenlehti Eteenpäin ykkösenä. Sen jälkeen on Kotkankin mediamaailma mullistunut, mutta KTP pitää pintansa. Toki sekin on tietysti välillä erotettu Työväen urheiluliitosta. Välillä vihreävalkoisia joukkueita pelasi Palloliiton sarjoissa kaksin kappalein.
KTP ja KooTeePee löivät kolmentoista vuoden diasporan jälkeen kättä päälle 2013. Nykyinen FC KTP on itsenäinen organisaatio, mutta kuitenkin Kotkan Työväen Palloilijoiden jäsenyhdistys. Koripallossa mestaruuksia jahtaa KTP-Basket, joka sekin on ottanut etäisyyttä emoseuraan.
KTP on Kotkassa vahva vihreävalkoinen brändi, josta ei ole vakavissaan pyristelty eroon, vaikka logoa on välillä vaihdeltu. Seuran historiasta muistuttava T ei ole estänyt kokoomuksen kuntapoliitikoita pelaamasta yhteiseen maaliin kabinetin puolella niin jalka- kuin koripallossakin. Sama pätee kotkalaisiin yrittäjiin, jotka ovat välillä kiskoneet vihreävalkoisia vankkureita eteenpäin omillakin rahoillaan.
Itse istun Arto Tolsa Areenalla useimmiten pääkatsomossa. Joskus mietin, kuka mahtaa olla kuuluisin kentällä nähty peluri. Unkarin Ferenc Puskás oli mukana jo 1952 olympialaisissa. Kamerunin ihmemies Roger Milla peippaili Bastian paidassa 1981, kun KTP eteni Euroopan Cup-voittajien cupiin. Vaiko sittenkin joku 21-vuotiaiden maaottelussa Pikkuhuuhkajat 2010 kohdanneista espanjalaisista? David De Gea?
Oikean jalkapallokentän tunnistaa siitä, ettei juoksuratoja ole. Ja oikean jalkapallokaupungin siitä, että matseissa käydään, oli sarjataso mikä hyvänsä. Tänäkin vuonna KTP nousee liigaan – taas kerran.
Jari Korkki