Myä ollaan KTP osa 1: ”Olen KTP-läinen 24 tuntia vuorokaudessa”
TP:n nettisivuilla käynnistyy toinen juttusarja nimeltä Myö ollaan KTP. Juttusarjassa haastatellaan ihmisiä, jotka ovat mukana kotkalaisseuran kannattajia, toimihenkilöitä, työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita.
Yhteisöllisyys on sana, jonka taakse kätkeytyy paljon asioita. Se on monille juuri syy lähteä mukaan seuratoimintaan ja pysyä siinä mukana. On ehkä kliseistä sanoa, mutta KTP:n parissa työskentelevät ovat yhtä suurta perhettä. Vihreävalkoista perhettä, joka on matkan varrella kestänyt nousut ja putoamiset.
Tuija Putus on ihminen, jonka monet KTP:n kotiotteluissa käyvät tuntevat. Hän on toiminut seuran lipunmyynnissä seitsemän eri vuosikymmenen ajan. Kaikki sai alkunsa vuonna 1969, kun häntä pyydettiin koripallo-otteluiden lipunmyyntiin.
– Tuohon aikaan seuran taloudesta vastasi Niilo Partio, jonka tyttären Birgitan tunsin. Birgitta sitten pyysi minua koripallo-otteluihin lipunmyyjäksi ja siitä homma laajeni jalkapallon puolelle, Putus kertoo.
Vuosien ja vuosikymmenien aikana Putus on ennättänyt nähdä monet sarjanousut ja myös putoamiset. KTP:n menestyminen on kuitenkin hänelle vain mukava bonus, vaikka hän myöntää putoamisten aina harmittavan.
– En ole koskaan ajatellut, että sarjatasolla olisi merkitystä tekemääni työhön KTP:ssä. Ollaan sitten Ykkösessä tai Kakkosessa, yleisö kyllä löytää aina KTP:n, jos pelit näyttävät hyvältä. Kotkalaiset osaavat arvostaa hyvää futista, Putus sanoo.
Putus tarkoittaa hyvällä futiksella sellaista, jossa kotijoukkue antaa kaikkensa ja yrittää loppuun saakka. Vaikka vastustaja olisi toisinaan parempi, on ainakin hävitty saappaat jalassa. Se on aitoa kotkalaista meininkiä, joka uppoaa kotiyleisöön ja siitä tunnelma nousee.
Putus on muiden lipunmyyjien kera ensimmäiset keihin kotiotteluihin saapuvat katsojat näkevät. Sitä kautta hänet on opittu tuntemaan laaja-alaisesti vuosien saatossa.
– Voin sanoa olevani 24 tuntia vuorokaudessa KTP-läinen, sillä mennessäni vaikkapa kauppaan tai muille asioille, tulee aina ihmisiä juttelemaan kanssani jalkapallosta. Ottelutapahtumissa lipunmyyjät ovat ensimmäisiä, keiden kanssa katsojat vaihtavat ensimmäiset kommenttinsa tulevasta ottelusta, Putus tietää.
Niin pitkää kokemusta ottelutapahtumista kuin Putuksella on ei nykykaartista löydy. Lipunmyyjien keskuudesta toiseksi kokenein tekijä on Sirpa Lauretsalo, joka on ollut mukana 1990-luvun alkuvuosista lähtien. Mukaan on tullut paljon uusiakin tekijöitä, sillä porukka viihtyy hyvin keskenään myös pelien ulkopuolella. Putus kertoo nauttivansa tehtävistään lipunmyynnissä nimenomaan yhteisöllisyyden takia.
– En voi sanoa, että ennen kaikki oli paremmin, mutta välillä sitä kaiholla muistelee menneitä vuosikymmeniä, Putus toteaa.