Isä ja poika seuranneet KTP:tä intohimolla jo vuosikymmenien ajan

Kalevi Hämäläinen ja Jarno Unkuri ovat pitkän linjan KTP-kannattajia, jotka ovat nähneet vuosikymmenien aikana useita nousuja ja putoamisia. Nyt he odottavat innolla alkavaa veikkausliigakautta.

Kalevi Hämäläinen on alkujaan Nilsiästä. Kotkaan hän muutti vuonna 1974. Sitä milloin hän kävi ensimmäistä kertaa KTP:n kotiottelussa ei löydy muistin sopukoista, mutta se ajoittuu suunnilleen samoihin aikoihin muuton kanssa. Joka tapauksessa Hämäläinen on seurannut vihreävalkoisten edesottamuksia yli puolet siitä ajasta, jonka koko seuran historia kattaa. Innostus urheilun seuraamiseen syttyi jo nuorena Savon seudulla.

– Fanitin aiemmin KuPSia. Muistan vuoden 1969, kun olin armeijassa ja oli kova hinku päästä katsomaan MP–KuPS-peliä. Ennen Kotkaan muuttoa asuin 1970-luvun alussa pari vuotta Ruotsissa ja sielläkin seurasin tiiviisti urheilua. Alusta lähtien KTP on ollut se ykkösjuttu, Hämäläinen kertoo.

Jarno Unkuri syntyi Kotkassa vuonna 1977. Hän kertoo käyneensä KTP:n kotiotteluissa ihan pikkupojasta lähtien.

– Isän myötä olen silloiseen Kotkan Urheilukeskukseen löytänyt tieni. Sellainenkin kiinnekohta on, että KTP–Bastia -pelissä vuonna 1981 olen ollut paikalla. Vastustajajoukkueen markkinointiosasto kiersi täpötäydessä pääkatsomossa ja jakoi pieniä, metallisia klipsuttimia, jotka tuottivat klik-klik -ääntä. Muistan sen, että markkinointi-ihmisen lähestyessä sitä toivoi, että voi kun minäkin tuollaisen saisin, Unkuri muistelee.

Unkurin mieleen on jäänyt myös Kari Bergqvistin pitkät rajaheitot ja pääkatsomossa tuolloin leijaillut tupakan tuoksu.

– Tupakan haju oli jotain erikoista, sillä meidän perheessämme ei kukaan tupakoinut koskaan. Se oli silloin pienelle pojalle erityinen tuoksumaailma. Se vain liittyi siihen aikaan jalkapallo- otteluihin, kun tupakointi siellä vielä sallittiin, Unkuri sanoo hymyssä suin.

Unkuri on sittemmin muuttanut töiden perässä pääkaupunkiseudulle, mutta se ei ole sammuttanut rakkautta raitapaitaista seuraa kohtaan. Päinvastoin. Se on voinut jopa lujittaa sitä, sillä Unkuri kertoo, ettei ole sellaista päivää, etteikö KTP olisi mielessä.

– Suomalainen mies ei kahta asiaa vaihda. Toinen on parturi ja toinen on jalkapallojoukkue, hän perustelee.

Alusta lähtien KTP-peleissä käyminen on ollut kaksikolle tärkeä isän ja pojan yhteinen elämäntapa. Sitä se on vieläkin, vaikka vuodet ja vuosikymmenet ovat vierineet.

– Tiedämme aina, että Jarno tulee Kotkaan kotiotteluiden aikaan. Yhdessä käydään katsomassa pelit edelleen, Hämäläinen toteaa. Hämäläinen ja Unkuri ovat hankkineet kaikkiaan kolme kausikorttia, sillä toisinaan mukaan tulevat Jarnon pojatkin.

– Jos kaikki pojat ovat mukana, sitten ostamme lippuja. Rinnakkaispaikat kausikorteissa ovat olleet samalla paikalla vuodesta 2008 lähtien, Kalevi kertoo.

Aiemmin isä ja poika kävivät yhdessä tiiviisti myös vieraspeleissä. Jarnolle käytännössä jokainen ottelu on vieraspeli, kun Kotkaan tuleminen tekee 140 kilometriä suuntaansa. Viime kaudella Kalevi oli mukana kahdessa vieraspelissä, kun taas Jarnolta jäi näkemättä paikan päällä vain kaksi peliä.

– KTP:n peleissä käyn aina, kun mahdollista. Viime kauden 27 sarjapelistä jäi väliin ensimmäinen lumikelillä hallissa pelattu Joensuun vierailu ja töiden takia kotiottelu KäPaa vastaan, Unkuri sanoo.

Mieleenpainuvin muisto on viime kauden ensimmäinen Pietarsaaressa pelattu Jaro-ottelu. Ajankohta sunnuntai-iltana ei ollut paras mahdollinen lähteä paikan päälle, sillä maanantaiaamuna edessä häämöttivät jälleen työt. Siitä huolimatta Unkuri hyppäsi autoonsa ja ajoi lähes 500 kilometriä nähdäkseen ja kokeakseen ottelun. Kotona Unkuri oli vasta maanantaina aamukolmen aikaan.

– Se oli suomalaisittain hyvin helteinen päivä ja paikan päällä taisi olla viisi meidän kannattajaa. Edvin Crona vei meidän varamiehistä puolustusta miten halusi ja Jaro teki viisi maalia verkkoomme, Unkuri kertaa.

Itse ottelu päättyi KTP:n tappioon 2–5, ja parhaat muistot liittyvätkin ottelun jälkeisiin tapahtumiin.

– KTP:n päävalmentaja Jonas Nyholm osoitti suuruutensa tulemalla kättelemään fanit, ja hän pyysi meiltä nähtyä anteeksi. Siitä tulee ihan liikutus, miten voi ollakaan niin hieno ihminen, että jaksoi huomioida fanit tällaisen jälkeen, Unkuri liikuttuu.

– Kun sitten toisessa Jaro-vieraspelissä voitettiin Matias Paavolan viime hetken maalilla, ympyrä tuntui sulkeutuneen. Olihan se jotain aivan erityistä saada kokea paikan päällä.

Tulevalle veikkausliigakaudelle kaksikolla on kovat odotukset. Molemmat luonnollisesti toivovat, että viime vuosia leimannut hissiliike saataisiin viime pysäytettyä.

– Olen sitä mieltä, että hankinnat ovat osuneet hyvin kohdilleen. Sekin oli hienoa, että Nyholm jatkoi valmentajana. Henki tuntuu joukkueessa olevan hyvä ja toivottavasti se jatkuu myös
sellaisena. Toivottavasti ihmiset toisivat katsomoon kavereitaan ja saisimme joukkueelle lisää kannustusta, Hämäläinen sanoo.

– Kaikki varpaat ristiin, että pelaajat pysyvät terveinä ja ennen kaikkea toivon, että kutospaikan pelaajat onnistuvat.
Taloudesta tuntuu kuuluvan jonkin verran ruikutusta, mutta on muistettava, ettei KTP:llä ole sellaista ”namusetää”, joka lystin kustantaisi, kuten niin monella muulla liigaseuralla. Mennään yhdessä eteenpäin ja nähää Tolsal, kuten sloganiin kuuluu, Unkuri jatkaa.