Myä ollaan KTP, osa 4: ”Kuuluttaminen on aina oppikokemus”
Jaakko Leisti tunnetaan laaja-alaisesti paitsi kotkalaisessa, myös suomalaisessa jalkapalloperheessä. Jalkapallokärpänen puraisi häneen jo lapsena ja sen kuljettamana tie on jatkunut jo 1950-luvulta lähtien aina näihin päiviin saakka.
– Ensimmäinen iso muisto jal kapallosta on Kotkassa pelattu olympialaisottelu vuodelta 1952. Olin isäni kanssa paikan päällä, kun Neuvostoliitto ja Unkari kohtasivat yli 10 000 katsojan läsnäollessa. Olin tuolloin 8-vuotias ja sitä vain ihmetteli sitä yleisön paljoutta, Leisti kertoo.
Vihreävalkoisena äänenä tunnettu Leisti on toiminut KTP:n äänenä jo yli 20 vuoden ajan. Ensimmäisen kerran hänet kuultiin kuulutustehtävissä vuonna 1999, mutta sitä ennen hänen äänensä oli tullut jo kotkalaisille tutuksi.
– Aloitin Radio Lokissa ensimmäisenä urheilulähetyksiä tekevänä toimittajana vuonna 1987, kun paikallisradio aloitti toimintansa. Aika pian sen jälkeen Mika Arola tuli mukaan selostamaan koripalloa, Leisti sanoo.
Leisti on ollut mukana jalkapallon parissa pitkään. Hänet muistetaan jo 1960-luvulta Kyminlinnan Väkinäisten maalivahtina. Leisti toimi myös Palloliiton leivissä muun muassa silloisen Kymenlaakson piirin toiminnanjohtajana.
– Vuonna 1999 minua pyydettiin silloisen Kotkan TP:n toimintaan mukaan. Pääkuuluttajana toimi Maj ”Maippi” Pounds ja minä olin hänen apunaan. Siitä homma lähti liikkeelle, Leisti sanoo.
Kuuluttajana Leisti on saanut kokea monenlaista viimeisten vuosien ja vuosikymmenien aikana. Kysyttäessä mieleenpainuvinta muistoa ei hän osaa suoralta kädeltä sitä nimetä, sillä tapahtumia on riittänyt laidasta laitaan. Kotkassa pelatut maaottelut ovat olleet kunniatehtäviä.
– Maaottelut ovat aina arvokkaita tehtäviä, joihin joutuu valmistautumaan entistäkin huolellisemmin. Kansallislaulun aikana kuuluttajakin hiljenee, Leisti toteaa.
Vaikka Leistiltä löytyy kuulutustehtävien osalta jo vuosikymmenien kokemus, on hän silti kokenut niiden olevan aina uuden oppimista.
– Kuulutustehtäviin valmistautuminen kestää aina tunnista, kahteen. Kuuluttaminen on aina oppikokemus ja saa olla aika tyhmä, jos ei jokaisena kertana opi jotain uutta. Huoneentaulunani on se, että kuuluttaja on yleisönpalvelija, eikä itseään varten, Leisti muistuttaa.
Leistin ääntä ei alkavalla kaudella kuulla KTP:n miesten edustusjoukkueen otteluissa. KTP kiittääkin arvokkaasta työpanoksesta, joka jatkuu kuitenkin yhä naisten edustuksen kotiotteluissa.
– Kotkalainen yleisö on asiantuntevaa ja rehellistäkin. Mokan sattuessa on heiltä tullut aina suora palaute, Leisti sanoo.
Leistin pitkäaikainen työ jalkapallon parissa ei ole jäänyt kiitosta vailla. Vuonna 2005 hänet valittiin Suomen Palloliiton ainaisjäseneksi numerolla 105 ja sitä ennen hänelle on myönnetty Palloliiton kultainen ansiomerkki.
Vihreävalkoinen ääni haluaa kiittää kotkalaisia jalkapallon ystäviä tutulla lauseella.
– Juurikin näin. On aika päättää näihin kuviin ja tunnelmiin. Au revoir, ”Jaska” hymähtää