Sen miä muistan ”Koko joukkue halusi menestyä”
KTP:n viimeisin cup-mestaruus on peräisin vuodelta 1980. Jouko Alila muistaa vielä tuon legendaarisen loppuottelun, jossa KTP nousi tappioasemasta voittoon, vaikka ei itse ottelussa pelannutkaan.
– Olin loukannut nilkkani juhannuksen jälkeisellä viikolla pelatussa maaottelussa Islantia vastaan. Jatkoin pelaamista nilkka teipattuna vielä tuon jälkeen ja olin mukana kuukautta myöhemmin pelatuissa Moskovan olympialaisissa. Lopulta jalka kipeytyi entisestään ja minua kehotettiin menemään leikkaukseen, Alila kertoo.
Alila muistaa, että Kotkassa cupin loppuottelusta kohistiin todella paljon sen jälkeen, kun vihreävalkoiset olivat peitonneet välierässä ennakkosuosikki Kuopion Pallotoverit eli Koparit. Kotkassa pelattu semifinaali päättyi kotkalaisten nimiin maalein 3–1.
Cupin loppuottelusta tehtiin tv-dokumentti, joka kantaa nimeä Cuppi nurin. Se kuvastaa millaisen merkityksen loppuotteluun pääsy KTP:lle ja koko Kotkalle oli. Perinteisesti Helsingin Olympiastadionilla pelattuun loppuotteluun KTP oli päässyt edellisen kerran 12 vuotta aiemmin ja edellisestä cup-mestaruudestakin oli kulunut 13 vuotta.
– Kotkassa vallitsi todella jännittynyt tunnelma finaalin alla. Sen merkityksestä kotkalaisille kertoo paljon se, että kun joukkue lähti finaaliin, oli Työskin edessä useita ihmisiä vilkuttamassa ja saattelemassa joukkuetta matkaan. Lisäksi paikan päälle lähti 12 bussiautollista kannattajia ja lukuisia omilla autoillaan, Alila muistaa.
Itse loppuottelu oli jännittävä taistelu Antero Nymanin nimeä kantavasta cup-pokaalista. Haka siirtyi juuri ennen ensimmäisen puoliajan loppua 2–1-johtoon. Alila pyrki auttamaan ja tsemppaamaan joukkuettaan kentän laidalla.
– Kentän laidalta ottelun seuraaminen oli huomattavasti jännittävämpää kuin kertaakaan pelatessa. Tauolla päätin olla kuitenkin hiljaa ja antaa ”Kalen” (valmentaja Kalervo Paananen) hoitaa joukkueen psyykkaamisen toiselle puoliajalle, Alila sanoo.
Toista puoliaikaa ennätettiin pelata puolisen tuntia ennen kuin KTP iski tasoitusmaalin. Liberon paikalta valtuudet hyökkäysten tukemisiin saanut Arto Tolsa nousi esiin. Hän puski Juha-Pekka Vehviläisen keskityksen maaliin. Voittomaali syntyi vain parisen minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä kenttäkuulutuksen kertoessa mahdollisesta jatkoajasta. Tällä kertaa Tolsa puski Oiva Ukkosen lähettämän kulmapotkun verkon perukoille.
– Loppuottelu oli kahden ison pelaajan näytös. Hakan 197-senttinen toppari teki yhden Hakan maaleista ja syötti toisen. Tolsa sitä vastoin hankki pilkun, jonka jälkitilanteesta Markku Eronen viimeisteli 1–1-tasoituksen, ja teki itse kaksi, Alila kertaa.
Alila uskoo, että KTP:n menestyksen salaisuutena oli se, että nälkää menestykselle oli todella paljon.
– Jos miettii joukkueen ikärakennetta, oli joukkueessa paljon kolmikymppisiä kokeneita pelaajia, jotka eivät olleet urallaan vielä saavuttaneet mitään pois lukien Tolsa ja Eronen, jotka olivat jo 1960-luvulla tuoneet mestaruuden Kotkaan. Toki mukana oli pari nuorempaa ja muutama hyvässä peli-iässä olevia, mutta valtaosa oli hieman varttuneimpia pelaajia. Koko joukkue halusi menestyä ja se näkyi loppuottelussa, Alila perustelee.
KTP aloitti cupin mestaruuden juhlinnan jo Helsingissä hotelli Hesperiassa. Juhlinta sai jatkua heti seuraavana päivänä Kotkassa perinteisessä ravintola Karoliinassa, jossa joukkueelle oli varattuna saunatilat. Saunaan joukkue pyysi mukaan erään tunnetun kotkalaisen.
– Yritimme Tissarin Arin kanssa houkutella Ossi Kumpua saunaan mukaan, mutta hän ei alkuun suostunut. Lopulta hän kävi kotonaan vaihtamassa vähän puhtaampaa vaatetta päälle ja tuli saunomaan kanssamme. Ossilla oli paljon tarinoita kerrottavanaan ja olihan se huimaa nähdä puukonjälkiä hänen selässään, Alila sanoo.