KTP-legenda Ari Alilan uralle mahtuu monenlaisia muistoja
Ari Alila liittyi KTP:n junioreihin samaan aikaan, kun aloitti ensimmäisen kouluvuotensa vuonna 1968 ollessaan 7-vuotias. Tuohon aikaan yhdessäjoukkueessa pelasi kahden eri ikäluokan pelaajia. Alilan ensimmäisessä joukkueessa oli mukana vuotta vanhempia eli vuonna 1960 syntyneitä pelaajia.
– Ensimmäisestä valmentajasta en ole täysin varma, muistaakseni se oli Arto Inkeroinen. Ensimmäisten joukossa olivat myös Matti Teilas ja Risto Keronen, Alila muistelee.
– Siihen aikaan ei välitunneillakaan tehty muuta kuin pelattiin jalkapalloa. Tavoitteelliseksi harrastamisesta futis taisi tulla C-juniorivuoden jälkeen, kun voitimme ensimmäisen kerran piirinmestaruuden, hän jatkaa.
Ensimmäisen kerran Alilaa pyydettiin miesten edustusjoukkueen mukaan jo vuonna 1979, kun Pertti ”Peetsa” Vanhanen luotsasi joukkuetta ja KTP oli noussut SM-sarjaan.
– Halusin kuitenkin pelata A-juniorit loppuun. Kävin silloin tällöin mukana treeneissä, kun heillä oli tarvetta saada lisää pelaajia, Alila sanoo.
Alila liittyi varsinaisesti edustusjoukkueeseen vuonna 1980. Toista kauttaan SM-sarjassa pelanneen KTP:n päävalmentajaksi oli noussut Kalervo Paananen. Samana vuonna Alila nousi mukaan myös nuorten maajoukkueeseen, jossa hän pelasi kaikkiaan kolmen kauden aikana yhteensä kahdeksan maaottelua.
– Nousin melkeinpä heti pelaavaan kokoonpanoon KTP:ssä. Tein debyyttini viidennellä kierroksella, kun pelasimme 11. toukokuuta Ratinassa Ilvestä vastaan. Sen jälkeen olinkin aika paljon avauksessa. Se auttoi pääsemään 21-vuotiaiden maajoukkueen leireille ja myös itse maaotteluihin, Alila kertoo.
Debyyttikautensa aikana 18-vuotias Alila oli avauskokoonpanossa kaikkiaan 11 kertaa ja peliaikaa kertyi vaihdettuna pelaajana yhdeksässä ottelussa. Maaotteluista hänelle on jäänyt mieleen se
ensimmäinen.
– Muistan, kun pelasimme Itävaltaa vastaan Eisenstadissa. Pelasimme muistaakseni maalittoman tasapelin. Minulla on siitä jossain lehtileike tallessa. Päävalmentaj Aulis Rytkönen antoi otteistani
kehuja, Alila sanoo.
Nuorten maajoukkuetta valmensi Rytkösen kanssa Martti Kuusela. Alila muistaa heidät mukavina valmentajina. Viimeisenä vuonna valmentajaksi vaihtui Jyrki Heliskoski. Alilan ensimmäinen kausi KTP:n miesten joukkueen matkassa päättyi lopulta Suomen Cupin loppuottelussa Hakaa vastaan. Värikkäiden vaiheiden jälkeen KTP käänsi ottelun voitokseen 3–2. Ottelun voittomaali syntyi vain pari minuuttia ennen päätösvihellystä.
– Olihan se hieno kokemus, kun pääsin vielä pelaamaan koko pelin, Alila toteaa.
Seuraavana vuonna KTP haki menestystä myös SM-sarjassa. Parhaimmillaan KTP olikin sarjataulukon toisena ja pelasi täyteen ahdetussa silloisessa Kotkan Urheilukeskuksessa kärkiottelun Kopareita vastaan. Tuon ottelun yleisömäärä, 6 325 katsojaa, on edelleen voimassa oleva KTP:n yleisöennätys. Määrää ei ainakaan hetkeen tulla rikkomaan, sillä tällaista katsojapaljoutta ei nykysäädösten mukaan saisi edes ottaa Arto Tolsa -areenalle.
– Yleisöä oli kentän laidalla pääkatsomon edessäkin. Molemmin puolin vaihtopenkkejä oli yleisörivejä päätyyn asti. Se tunnelma oli uskomaton, mutta itse olen aina pystynyt keskittymään vain pelaamiseen. Sen hirveän metelin kuitenkin muistaa, Alila kertailee.
Kaudella 1981 KTP:n yleisökeskiarvo 11 runkosarjan kotiottelussa oli peräti 3 661 katsojaa ottelua kohden. Samanlaisiin yleisömääriin ei KTP enää yltänyt niin sanotussa ylemmässä loppusarjassa, jossa KTP:llä pelasi kolme kotiottelua. Yleisökeskiarvo 2 784 katsojaa oli kuitenkin paras kaikista kahdeksasta joukkueesta. KTP:n sijoitus oli lopulta kuudes.
Samana vuonna KTP pelasi Cup-voittajien cupissa ranskalaista Bastiaa vastaan. Kotiottelu päättyi kaikkien yllätyksenä maalittomaan tasapeliin, mutta vieraissa kyyti olikin odotetun kylmää. KTP:llä oli kovat odotukset myös seuraavalla kaudella, mutta runkosarjan jälkeen vihreävalkoisten sijoitus oli viimeistä edeltävänä. Sarjapaikka varmistui kahdeksan joukkueen karsintasarjassa, jossa KTP oli kolmas. Kotkalaisjoukkueen kohtaloksi muodostui putoaminen seuraavalla kaudella, sillä joukkueen kokeneempi kaarti oli päättänyt laittaa nappulakengät naulaan. Syöksy ei pysähtynyt seuraavalla kaudella ykkösdivisioonassakaan, sillä KTP putosi kaudeksi 1985 kakkosdivisioonaan. Vaikka sarjataso vaihtui, pysyi Alila uskollisena seuralle jatkaen pelaamista aina kauteen 1993 saakka. Kausi päättyi nousuun Ykköseen.
– Olin jo periaatteessa lopettanut edelliseen kauteen. Heikki Immonen oli noussut päävalmentajaksi ja hän sai puhuttua minut mukaan. Silloin meillä oli nousu tavoitteena, mutta liityin joukkueeseen kesken olohuoneremontin. Muistan, kun Immonen ja Eero Koukkula tulivat käymään kotonani Puistolassa, Alila kertoo.
Vaikka nousutavoite täyttyi, kävi Alilalle uransa pahin ja samalla päättävä loukkaantuminen vain muutamia kierroksia ennen sarjan päättymistä.
– Pelasimme Imatralla ja loukkasin polveni. Se oli mutainen kenttä ja jalka jäi kiinni nurmeen. Samaan aikaan kaveri otti kontaktin ja siinä jalkani taittui. Samassa yhteydessä meni polven eturisti- ja sivuside, Alila harmittelee.
Alila kertoo pitäneensä useamman vuoden taukoa jalkapallosta, vaikka ajatus valmentamisesta oli käynyt mielessä useampaan kertaan. Kun vanhempi pojista vietiin ensimmäistä kertaa jalkapalloharjoituksiin Kotkan Nappuloihin, onnistuttiin Alila houkuttelemaan mukaan korttelijoukkueen valmentajaksi.
– Kaikkiaan 11 vuotta tuli vietettyä valmennuksen parissa. Ensin nappulaikävuodet läpi ja siitä sitten joukkue jatkoi KTP:ssä, Alila sanoo.
– Aika hyvin voitimme piirinmestaruuksia ja niitä oli kivaa voittaakin. Nämä pojat ovat nykyisin kolmekymppisiä ja on kiva katsoa mitä heille kuuluu. Tästä porukasta kaksi pelaa vielä aktiivisesti, sillä Tino Kasurinen on HaPK:ssa ja Topi Pasi pelasi ainakin viime kaudella Käpylän Pallossa, hän jatkaa.
Alila kertoo KTP:n merkitsevän hänelle paljon yhä tänä päivänäkin. Alila on tuttu näky KTP:n kotiotteluissa.
– Jos eivät työt tai lomareissut ole esteenä, olen aina katsomassa. Kaksi kausikorttia tulee joka vuosi hankittua, viime vuonna 40 vuotta työuraa Hamina-Kotka -satamassa täyteen saanut Alila
sanoo.